Sivut

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kissanpäivät

Watti, meidän yksivuotias brittiläinen lyhytkarvamme on viettänyt onnen hetkiä majapaikassamme sillä välin kun olemme olleet rintamamiestalolla rehkimässä. Kerrostaloasunnon ikkunat eivät tarjoa hyviä mahdollisuuksia lähistön lintujen seuraamiseen, mutta mökillä laiskinkin kissa innostuu seuraamaan lintuja ihan lähietäisyydeltä.  Välillä läheisellä lintulaudalla riehuvat linnut säikäyttävät suuren metsästäjän ja Watin on kyyristyttävä ikkunan alle (Watti luulee että linnut lentävät ikkunan läpi sen päälle). Välillä sisään lentelee jokin yökkönen tai kärpänen ja voi sitä menoa kun Watin metsästysmoodi kytkeytyy päälle. Mökillä on mukavaa myös sen takia koska siellä voi rennosti maata pöydilläkin. Kotona heti tulisi moisesta huutia. Watin mielestä mielenkiintoisin paikka mökissä on mummon kamari. Siellä on monia aarteita joita ei saa tiputtaa, joten huone on kissoilta kielletty. Ja kissat tunnetusti vihaavat suljettuja ovia..





Rappusten uusi elämä

Entiset rappuset olivat nähneet parempiakin päiviä. Jokainen kerta kun keikkuvissa, liukkaissa rappusissa kulki, sai jännittää että meneekö jalka lahon läpi vai ei. Rappuset oli pakko laittaa kuntoon ennen talven tuloa. Koska me pystymme tehdä talolla hommia ainoastaan viikonloppuisin, niin palkkasimme paikallisen nikkaroitsijan rakentamaan meille uudet raput. Aikaa ja rahaa säästääksemme valitsimme alkuperäisen mallin, paitsi että pidensimme ylintä tasannetta noin puolella metrillä. Leveämpi ylätasanne olisi ollut möykkymäisen näköinen. Uudet rappuset ovat rakennettu painekyllästetystä puusta. Keväällä on edessä rappujen suojaaminen jollain kyllästeellä. Kuistikin menee jossain vaiheessa kokonaan uusiksi, sekin on melko laho.




Lisää lattioista

Olen joutunut pitämään taukoa blogin päivittämisestä sen takia koska sairastuin viime viikolla. Mutta onneksi tietokoneella istuminen ei ole toipilaalle liian rasittavaa! Itse en toipumisaikana saa tehdä mitään raskasta ja fyysistä työtä, eli mies joutuu yksin hoitaa raskaammat työt. Tai sitten pidämme remontin suhteen rehellisen tauon, ei ne työt sieltä minnekään karkaa ;). Tällä kertaa kerronkin nyt siitä mitä rintamamiestalossa tapahtui pari viikkoa sitten.

Projektin kohteena olivat edelleen lattiat. Vuokrasimme viikonlopuksi lattiahiomakoneen ja hioimme lattiat siihen kuntoon, että ne voidaan uudestaan maalata. Lattiahiomakone painoi varmaankin sata kiloa, mutta onneksi kahden henkilön voimin saimme koneen raahattua sisälle. Konsultoimme läheistä Värisilmän pitäjää, jolla on vuosikymmenten kokemus rakentamisesta. Kyselimme hengittävän lattiamaalin perään, mutta hän sanoi ettei ole olemassakaan sellaista lattiamaalia joka hengittäisi. Lattiat joutuvat kestämään suurta kulutusta joten lattiamaali ei voi olla esimerkiksi pellavaöljymaalia, joka kuluu hilseilemällä. Ja onhan lautojen väleissä kuitenkin pieniä rakosia jotka hengittävät jonkin verran. Lattioiden maalaamisen jälkeen tulemme uusimaan seinien puukuitulevyt ja maalaamme seinät pellavaöljymaalilla. Keittiöön ei tulla asentamaan tiskipesukoneita, joten liikoja vesihöyryjä ei tule muodostumaan. Huone tulee hengittämään seinien ja katon pintojen kautta.

Keittiön lattioiden hiominen paljasti meille sen, että ensimmäinen maalikerros oli kirkkaan punainen, sen jälkeen harmaa, minkä jälkeen oli ilmeisesti toivottu keittiöön lisää lämpöä ja lattia oli maalattu tiilenpunaiseksi. Laudat eivät ole ikävä kyllä tasapaksuiset, joten emme millään konstilla saa pintoja hiottua tasaisiksi. Aiomme valita keittiön lattiamaaliksi tuon samaisen tiilenpunaisen, se on kodikas ja lämmin väri ja sopii talon henkeen. Jos maalaisimme jollain vaalealla värillä niin aiemmat tummat maalikerrokset varmaankin paistaisivat läpi ja lopputulos olisi epäsiisti.





50-luvulla rautakaupoista sai vain muutamaa väriä, mikä ohjasi tietenkin rakentajien värivalintoja. Toisaalta värimaailma oli hyvin rehellinen: punainen on punainen, sininen on sininen jne. Selailin maaliliikkeen moderneja värikarttoja ja totesin että nykyään muodissa olevista haaleista, murretuista väreistä ei saa selvää että mikä väri mikin on. Meitä alkoi hieman ärsyttää joidenkin värien epämääräisyys ja aiommekin maalata olohuoneen ja makuuhuoneen lattiat joko alkuperäisen maalin tyylisellä harmaalla tai sinisellä.
Olohuoneessa oli pelkkä harmaa maalikerros. Makuuhuoneesta taas paljastui harmaan maalikerroksen alta ultramariinin sininen väri.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Puutarhahommia

Onneksi vielä nyt marraskuussa on suhteellisen lämmintä eikä kunnollisia pakkasia ole tullut. Viime viikonlopun suurin projekti liittyi puutarhan hoitamiseen. Huomasin ettei maahan pysty istuttamaan mitään ennen kuin kaikki puun kannot on revitty irti maasta ja möyhennetty pintamaata kunnolla. Minua harmittaa hieman se kun tajusin asian näinkin myöhään. Olin tilannut suomalaisia perinteisiä perennan siemeniä verkkokaupasta ja olin tyhmyyksissäni huiskinut siemeniä poteroihin sinne tänne. Nyt en muista enää että minkä kasvin siemeniä on istutettu minnekin. Ja olin ollut laiska, olin vain etsinyt multavaa, pehmeää maata ja aina sellaisen kohdan löydettyäni iskin siihen siemeniä, mm. kesäkulleroa, esikoita ja lehtoakileijaa. 

Pihan alkuperäinen asukas, ihana syysasteri. On ihana nähdä tällainen pirteän värinen kaunotar harmaan ja ruskean maiseman keskellä myöhään syksyllä :).


Oikeasti kannattaa vaan hyväksyä ne kaksi tosiasiaa, että puutarhan perustaminen on jopa rankempaa kuin kuntosalilla käyminen, ja ettei hyvää lopputulosta synny ellei näe ensin paljon vaivaa. Monissa puutarhakirjoissa puutarha-alan asiantuntijat neuvovat aloittelijaa luomaan yhden tai kaksi suuren kukkapenkin, jolloin kasvien kastelu ja hoitaminen käy näpsäkästi. Eikä rikkaruohotkaan tule niin hanakasti kiusaamaan kauniita perennoja, kun kukille on vallattu oma suuri tilansa. Eihän heiveröinen pieni kukantaimen jaksa edes kasvaa maan pinnalle jos se pienestä asti joutuu kamppailemaan suurten rikkakasvien kanssa elintilasta. Onneksi sain ukkelin valjastettua etupihalle repimään vahvoja pajujen ja kuusien kantoja ja juurakoita irti tulevasta kukkapenkistäni. Parin tunnin aikana syntyi monta sataa kiloa painava kasa rikkakasveja, juuria ja kantoja. Kun olimme saaneet suuren kukkapenkin pöyhittyä, levitin Kekkilän Perenna & Ruusu-multaa ympäriinsä ja sitten sirottelin uusimmat siemenhankintani pinnalle. 

Olin tilannut erilaisista suomalaisista siemenkaupoista siemeniä sen mukaan, että ovatko kukat syyskylvettäviä, helppohoitoisia ja kestävätkö kasvit Suomen kovia talvia ilman kasvien jatkuvaa passaamista. Jylhää, yli 100 senttiseksi kasvavaa komeaa tummapärskäjuurta istutin porttikongin eteen, sitten perinteisiä keltapäivänliljoja, jonka viereen toivottavasti kasvaa purtojuurta. Pitkiksi kasvavien kasvien viereen istutin kelta-apilaa, kannusruohon ja keltakiurunkannusta. Aion ensi viikolla istuttaa penkkiin vielä musta-apilaa, varsankelloa, kissankelloa, ruisunikkoa ja ruiskaunokkia. Sitten tuleekin tilanahtautta ja täytyy perustaa uusi kukkapenkki ja laittaa uusia siemeniä tilaukseen...

Valmis kukkapenkki, asetin kuusenhavuja merkkaamaan sen että minne ei kannata astua.
Muistan lapsena kun olin jossain kävelemässä ja haistoin ihanan huumaavan kukan tuoksun. Kuulin äidiltä, että syyllinen tuoksuun on suopayrtti. Suopayrtillä on kauniit valkoiset tai vähän vaaleanpunaiseen taittuvat kukat ja se kasvaa pensasmaisesti. Suopayrtti on perinteinen suomalainen perenna, jonka saponiineja sisältävistä juurista entisaikaan saatiin suopaa. Olenkin istuttanut lempikukkaani kaksi siemenpussillista kuusiaidan viereen. Ehkä suopayrtin tuoksu tulee houkuttemaan perhosia ja kimalaisia pölyttämään muitakin kukkia. Suopayrtin tuoksuviksi kaveriksi sopisi vaikka illakko ja mesiangervo.
Minun suopayrttipenkkini pääsi kuusiaidan eteen ilahduttamaan tuoksullaan ohikulkijoita.


Mysteerisipuli joka on nyt istutettu. Keväällä näemme mikä tämä hassu sipuli oli.
Viherhämähäkki. Tämä on kalpea yksilö, piha vilisee kirkkaan neonvihreitä hämähäkkejä.
Kuka teki tämän pesän? Mysteeripesästä ei löytynyt munan kuoria eikä muitakaan viitteitä sievän pesän asukista. Voisiko tämä olla vaivaishiiren pesä? Jos on näin, niin ehdottomasti ruohikkoa pitää säästää harvinaisten vaivaishiirten koteja varten.