Sivut

maanantai 25. marraskuuta 2013

Lisää lattioista

Olen joutunut pitämään taukoa blogin päivittämisestä sen takia koska sairastuin viime viikolla. Mutta onneksi tietokoneella istuminen ei ole toipilaalle liian rasittavaa! Itse en toipumisaikana saa tehdä mitään raskasta ja fyysistä työtä, eli mies joutuu yksin hoitaa raskaammat työt. Tai sitten pidämme remontin suhteen rehellisen tauon, ei ne työt sieltä minnekään karkaa ;). Tällä kertaa kerronkin nyt siitä mitä rintamamiestalossa tapahtui pari viikkoa sitten.

Projektin kohteena olivat edelleen lattiat. Vuokrasimme viikonlopuksi lattiahiomakoneen ja hioimme lattiat siihen kuntoon, että ne voidaan uudestaan maalata. Lattiahiomakone painoi varmaankin sata kiloa, mutta onneksi kahden henkilön voimin saimme koneen raahattua sisälle. Konsultoimme läheistä Värisilmän pitäjää, jolla on vuosikymmenten kokemus rakentamisesta. Kyselimme hengittävän lattiamaalin perään, mutta hän sanoi ettei ole olemassakaan sellaista lattiamaalia joka hengittäisi. Lattiat joutuvat kestämään suurta kulutusta joten lattiamaali ei voi olla esimerkiksi pellavaöljymaalia, joka kuluu hilseilemällä. Ja onhan lautojen väleissä kuitenkin pieniä rakosia jotka hengittävät jonkin verran. Lattioiden maalaamisen jälkeen tulemme uusimaan seinien puukuitulevyt ja maalaamme seinät pellavaöljymaalilla. Keittiöön ei tulla asentamaan tiskipesukoneita, joten liikoja vesihöyryjä ei tule muodostumaan. Huone tulee hengittämään seinien ja katon pintojen kautta.

Keittiön lattioiden hiominen paljasti meille sen, että ensimmäinen maalikerros oli kirkkaan punainen, sen jälkeen harmaa, minkä jälkeen oli ilmeisesti toivottu keittiöön lisää lämpöä ja lattia oli maalattu tiilenpunaiseksi. Laudat eivät ole ikävä kyllä tasapaksuiset, joten emme millään konstilla saa pintoja hiottua tasaisiksi. Aiomme valita keittiön lattiamaaliksi tuon samaisen tiilenpunaisen, se on kodikas ja lämmin väri ja sopii talon henkeen. Jos maalaisimme jollain vaalealla värillä niin aiemmat tummat maalikerrokset varmaankin paistaisivat läpi ja lopputulos olisi epäsiisti.





50-luvulla rautakaupoista sai vain muutamaa väriä, mikä ohjasi tietenkin rakentajien värivalintoja. Toisaalta värimaailma oli hyvin rehellinen: punainen on punainen, sininen on sininen jne. Selailin maaliliikkeen moderneja värikarttoja ja totesin että nykyään muodissa olevista haaleista, murretuista väreistä ei saa selvää että mikä väri mikin on. Meitä alkoi hieman ärsyttää joidenkin värien epämääräisyys ja aiommekin maalata olohuoneen ja makuuhuoneen lattiat joko alkuperäisen maalin tyylisellä harmaalla tai sinisellä.
Olohuoneessa oli pelkkä harmaa maalikerros. Makuuhuoneesta taas paljastui harmaan maalikerroksen alta ultramariinin sininen väri.

2 kommenttia:

  1. Ihanat! Olisipa meidänkin rinsikassa lautalattiat.. vaan kun ei ole. Ne on revitty aikanaan kai pois..

    VastaaPoista
  2. Niinpä, se on ihmeellistä kuinka 50-luvun jälkeen ei annettu arvoa kunnon lautalattioille, vaan tungettiin muovimattoa kaikkialle ja revittiin pahimmassa tapauksessa lautalattiat mäkeen :/.

    VastaaPoista