Sivut

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Eteinen edistyy



 Innon puuska valtasi meidät lauantaina. Olimme jo ennen kello kymmentä kiertelemässä lähitienoon kirpputoreja ja lopulta löysimme olohuoneen lampun halvalla.  Sitten ostimme eteiseen väliaikaiseksi lattiaratkaisuksi laminaattia ja lopulta päädyimme Salon Myllykadun markkinoille, jossa oli vaikka mitä kivaa nähtävää. Iltaan mennessä saimme eteisen puoliksi tapetoitua kesällä hankkimallamme Apollo-tapetilla. Meidän on tarkoitus asentaa eteiseen myös puolipaneelin.

Tämä ei ole ehkä maailman parasta tapetointijälkeä mutta pahimmat jäljet peittyvät sitten naulakon alle. Urakka jatkuu ensi viikolla.

Olohuoneeseen oli nyt aivan pakko hankkia valaisin, syksy onnistui yllättämään pimeydellään. Tämä lasikupuinen lamppu on aika siro ja sopii sohvan väreihin.


Osto & myyntiliikkeestä löysin hetken penkomisen jälkeen nätin maitolasisen lyhdyn, merihevosen ja enkelin pään jonka aion antaa äidille. Hän osaa tehdä enkelille kropan. Myymälän omistajan musta huumori kukki: hän tokaisi että Isis on ollut täälläkin näköjään hommissa...


Markkinoilta löytyi purkki pahoilaisen hilloa. Minulle hillo aiheutti heti kovan hikan. No, kuulemma hikkavaikutus vähenee kun totuttelee tulisiin ruokiin. Pihvin kanssa paholaisen hillo sopi oikein hyvin.

 Sipulien istutusta

Pihalla sain viimeisetkin sipulit istutettua, toivottavasti myyrät eivät tee invaasiota tontillemme keväällä. Innoissani odotan kerrotun valkovuokon itämistä, toivottavasti se viihtyy pihallamme yhtä hyvin kuin yksinkertaiset valkovuokko-sukulaisensa.

Etupihalla kuokin maata ylös ja kärräsin paikalle hiekkaa ja hieman multaa ja kylvin kuivan kedon seoksen sekä musta-apiloita.


 Pihapöpelikössä

Kesällä pellolla ja ylätontin pöpelikössä oli sellainen korkea heinikko ja punkkien paratiisi, ettemme uskaltaneet kertaakaan käydä kävelemässä alueella. Mutta nyt oli otollinen aika käydä katsomassa paikkoja. Huomasimme että hirvet tai peurat pitävät pellon laitaa turvapaikkanaan ja ovat lepäilleet monessa kohdassa, korkeiden horsmien suojissa. Kakkakeot ja makuupaikat kertovat näistä vierailuista.








Röttelön edellinen omistaja kynti koko pellon alueen viimeksi vuonna 2009. Kyntämisellä estetään puiden taimien hillitön kasvaminen. Nyt näkee että todella nopea on ollut puiden kasvamistahti alle kymmenessä vuodessa.
Vajan taakse on kasvanut mysteerikasveja. Lehti muistuttaa auringontähteä, mutta auringontähdellä lehden pinta on enemmän röpelöinen.

Tussauttelin savusieniä, niitä on hauska potkia itiösavun tuprutessa.

Watin viikonloppu

Minun ollessani pihalla sipulihommissa Watti sai kuulemma mourupaniikin. Watin mielestä normaali olotila mamille on olla joko sisällä tai olla edelleen sisällä- ulos ei pitäisi olla mitään tarvetta mennä, siellähän on märkää ja kylmää ja monet vaarat vaanivat.
Watin viimeinen keino houkutella mami takaisin sisälle oli tuoda rakkain hiiri uhrilahjana sängylle.
Aamuruohot taitavat olla tältä vuodelta nyt nautittu, lauantaina oli koko päivän lämpötila -5 asteen paikkeilla.
Watille pitääkin kohta laittaa omaa kissanruohoa itämään, mitä olisi viikonloppuaamu ilman aamuruohoa?







4 kommenttia:

  1. Ihana tuo tapetti!!! Ja teidän kissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). On tuo musta Apollo aika dramaattinen, mutta kiva kuvio siinä on.

      Poista
  2. Lapsena oli varsinainen voittopotti löytää noita tussauttelusieniä. Nyt en ole nähnyt niitä aikoihin.
    Apollotapetti näyttää kauniilta. Siinä on sitten Watillekin hommaa, kun metsästää perhosia seiniltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tussauttelin savusieniä lapsena. Eipä tosiaan paljoa ole viime aikoina niitä näkynyt! Syksyn aikana ainoastaan kerran näin niitä metsässä ja nuo meidän pihalla olevat. Niinpä, Watille olisi Apollo-tapetissa ainakin takuuvarma saalis :).

      Poista