Sivut

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Piipun pellitys

Muurari oli viime viikolla ollut hommissa katolla. Hän oli korjannut pari mätää kohtaa ja pellinnyt piipun jotta vesi ei enää valuisi vintille. Saimme piipun hatunkin.

Ammattimiehiä on välillä vaikea löytää. Ensimmäinen muurari johon otimme yhteyttä tuli hätäiselle visiitille ja valitteli kuinka koko piippu ja leivinuuni pitäisi purkaa. Tilalle hän suositteli eleganttia möhköä Nunnauunia. Kun emme innostuneet ajatuksesta, hän katosi kuin tuhka tuuleen. Nykyinen muurarimme tuli silloin kun lupasi ja hän sanoi ettei tosiaan tarvitse koko piippua purkaa, pari kohtaa vaan piti muurata uusiksi. Vintin muuraukset hoidamme itse.



Sen kummempia kuulumisia ei ole antaa tällä kertaa, paitsi ehkä että pientä projektin alkua on luvassa: löysimme vajasta yhden kauniisti harmaantuneen tuppeen sahatun kuusilankun. Otimme sen sisälle kuivumaan. Haluaisin joskus hioa sen ja tehdä siitä seinähyllyn.

Paikalliselta kirppikseltä löysin ihanan retrotonttukynttelikön. Nyt täytyisi etsiä siihen sopivat kynttilät, antiikkikynttilät ovat tuossa aika vaaralliset. Joskus kauan sitten olin löytänyt nuo messinkiset kynttilänjalat, olisi hauska tietää kuinka vanhoja ne ovat. Ovatkohan tältä vuosisadalta ollenkaan.

Watin puuhastelut

Watilla oli henkisesti raskas viikonloppu. Olimme Ukon kanssa lauantaina häissä ja jätimme Watin yöksi hoitoon Ukon vanhemmille. Yövierailu sujui kivasti, mutta kissan suuresta ikävästä kieli se hetki kun minä aamulla tulin sisälle ja kutsuin Wattia luokseni. Sekunti niin syliini juoksi musta kissa valittaen kovaan ääneen muka kehnoa kohteluaan. Harvalla kissalla kuitenkaan on noin kiva hoitopaikka, Watille oli yritetty tarjota meetvurstiakin.

Watin kouluttaminen reippaaksi ulkoilevaksi kissaksi otti takapakkia viime viikolla. Tuntui kuin koko kissa ei olisi koskaan valjaissa ollutkaan.

Ehdimme olla ulkona ehkä minuutin kunnes jossain rasahti...

..ja Watti ampaisi vimmattuun juoksuun ja raahasi Ukon perässään takaisin sisälle. Ulkoilut on nyt ulkoiltu, uusi yritys ensi keväänä.
Nyt uni maittaa, rankan viikonlopun jälkeen.

8 kommenttia:

  1. Ammattilaisia on kyllä joka lähtöön :) Nunnauuneista olen samaa mieltä, ne ovat varmaankin hyviä lämmönvaraajia, mutta pitääkö niiden olla niin rumia?
    Watti ei osaa vielä arvostaa ulkoelämän riemuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eikä Nunnauunit mielestäni edes sovi 50-luvulla rakennettuun taloon, mieluummin jonnekin 70-80-luvulla rakennettuun paremmin. Jep, Watin karaiseminen jatkuu keväällä, kyllä siitä vielä ulkoilukissa saadaan :).

      Poista
  2. Enpä tiedä, millaiseen taloon Nunnauunit sopisivat, mutta makuasia sekin.
    Kyllä se Watti vielä valjaisiin oppii. Vanhempieni kissa oppi vanhoilla päivillään, vaikka ei ehkä niistä niin kovin pitänytkään. Ulkoilu sujui kuitenkin mallikkaasti ja kissa viihtyi pihalla muiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla että vanhaltakin kissalta on onnistunut. Olisi kyllä ihanaa olla kesällä ulkona vaikka kahvilla ja katti siinä menossa mukana eikä kateellisena tuijottamassa ikkunasta :).

      Poista
  3. Ihana Watti! Ammattimiehiä on joka lähtöön... Mukavaa adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on Watti ihana kissa ja se varmaan tietää sen itsekin :). Kiitos samoin sinne, rauhaisaa joulun odotusta!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, on se :). Olemme kyllä onnekkaita kun juuri Watti valitsi meidät palvelusväekseen. (Kissaa ei voi valita vaan kissa valitsee itse omistajansa).

      Poista