Sivut

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Eukko Kyöpelivuorelta


Viime perjantaina sain nautiskella vapaapäivästä, jonka puoliksi vietin Kevätmessuilla. Messuilta olin ostanut käteviä paperipotteja, jotka ainakin myyntipuheen mukaan tulevat pysymään kasassa kunnes kasvin juuret työntyvät pohjan rei'istä ulos. Lisäksi ostin samalta osastolta söpöt koulimistyökalut. Jäin messualuetta kiertäessäni liian hyvät myyjäntaidot omaavan tädin hampaisiin ja poistuin messuilta pihkavoiteen ja rentouttavan jalkavoiteen kera. En edes koskaan käytä jalkavoiteita, mutta tulihan sille heti lauantaina käyttöä, paljosta kävelystä johtuva turvotus hälveni puolen tunnin kuluessa. Ja lähes maagiset parannusvoimat omaava pihkavoide taas paransi minua pitkään ärsyttäneen pikkuhaavan. Ostokset eivät siis olleetkaan turhat!

Flegu-Watti.

 Kylvöpuuhat alkoivat


Eilen vihdoin kävin siemenjemmani läpi ja sain kevätkylvöt aloitettua. Kylvin minikasvihuoneisiin erilaisia ruukku & kirsikkatomaatteja, ja muutaman raparperinsiemenen. Kukkamaailmaa edustavat tällä kertaa hassunhauska päivänkakkara, Crazy Daisy ja tarhaorvokit. Kylvin myös amerikkalaista vuoriminttua. Mintulla oli uskomattoman pienet siemenet.



 Kylmäkäsittelyä kaipaamaan jäävät punaluppio, piikkikukka ''Miss Willmotin kummitus'', sekä saksankirveli. Harmaakäenkukalle ja piiankielelle ohjeen mukaan riittää suorakylvö. Kylmäkäsittelyä kaipaavat siemenet jäävät odottamaan syksyä. Viime keväänä kokeilin kylmäkäsitellä siemeniä, surkealla menestyksellä enkä ole inspiroitunut yrittämään uudelleen. Ehkä luonto hoitaa asian puolestani syksyn tullessa.


 Otin suuren riskin kuolanpionieni koulimisessa. Istutin pionit paperipotteihin normaaliin kukkamultaan. Minua pelottaa että viime kesästä asti vaalitut pioninalut eivät viihdykään kukkamullassa ja kuolevat, usein kun kuulee että pioneille kuuluu laittaa pelkkää hiekalla jatkettua peltomultaa.


Kylvökseni mahtuvat lähes kaikki uuden kasvilamppuni alle. Kasvilamppu oli hyvä hankinta. Minua nauratti kun huomasin että lampun alla oleilleet echinopsis-kaktusten alut olivat saaneet kunnon rusketuksen valon alla. En melkein erottanut niitä mullasta.

Kahvipapuni heitti jo siemenhattunsa päästään, mutta pitää lehtiään edelleen sykkyrässä, miettii uskaltaisiko sitä jo ulos kurkata.

Kyöpelivuorelta 


Löysin Röttelön läheisestä ''romupajasta'' kahdeksan hurmaavaa valokuvaa kauniista ballerinasta ja tanssikumppanistaan. Saa vinkata jos joku tunnistaa kyseisen kaunottaren :). Minulle sanottiin että minun kannattaisi antaa kuvat mieluummin jonnekin teatterimuseoon kuin että kehystäisin ne omaa seinää kaunistamaan. Ehkäpä laitankin kuvista kyselyn esimerkiksi kansallisoopperaan. Myyjän musta huumori kukki taas kuvia ostaessani, ballerina on kuulemma ''melkoinen eukko Kyöpelivuorelta'' :D. 





Watin kuulumiset


Watilla on ollut hieman jännittäviä hetkiä. Joka sunnuntai mami ja isi siivoavat hiki hatussa asuntonäyttöjä varten, nappaavat Watin kainaloon ja häipyvät evakkoon siskon luokse. Näistä pikavisiiteistäkin syntyy niin monia hämmentäviä tunteita, että kotiin palatessa Watti nukkuu reporankana aamuun asti.

Omasta mielestään Watti on kehittynyt huippumetsästäjäksi. Yhtenä iltana töistä palatessani päästin Watin parvekkeelle. Siellä se alkoi heti jahtaamaan lihavaa kärpästä. Huomasin tämän ja ihailin ja kehuin reipasta kissaani. Häivyin sisälle tekemään ruokaa. Kului ehkä minuutti kunnes parvekkeelta kuului karmea huuto. Juoksin parvekkeelle peläten että Watti on loukannut itsensä. Ei ollut mikään sellainen kyseessä. Watti kieri maassa onnellisena ja muka-valppaana teeskenteli että jahtaa edelleen sitä kamalaa kärpästä. Kissatkin nauttivat kehuista, kuka nyt yksin viitsii metsästää.



Ilkeät talitintit ovat onneksi hävinneet ja ehkä löytäneet muita kohteita kiusattavakseen. 





torstai 19. maaliskuuta 2015

Kevättä näkyvissä

Kiirettä on pitänyt! Meidät on pitänyt kiireisenä Ukon sairastuminen ja se kun pistimme kaupunkiasuntomme myyntiin lähestyvän putkiremontin takia, tuntuu että koko ajan pitää olla siivoamassa ja puunaamassa.  Mutta onneksi Ukko on sentään lähes entisissä voimissaan, ja vieläpä palannut takaisin töihin. Itse olen innostunut harrastamaan ja käymään salilla lähestyvää leikkausta ajatellen, hyvä lihaskunto varmasti edesauttaa paranemista. Keskityn nyt pitämään kuolanpionin taimeni elossa ja kylvän muutamat tomaatin siemenet, mutta mahtipontisemmat suunnitelmat saavat jäädä. Leikkaukseen ei enää ole paljoa aikaa enkä pysty alkuviikkoina edes nostamaan kastelukannua.

Lämpöinen ihana kevät




Toin Ruotsista uusimman Gardeners World-lehden, jossa Monty Don esittelee omaa puutarhaansa ja kertoo mitä hän nyt maaliskuussa siellä puuhastelee. Hän kovasti halailee lehdessä narsissi-, ja iirisruukkuja ja valmistelee maata istutuksia varten. Osuvasti lehden mukana tuli myös zinnian siemeniä, joita minun olikin tarkoitus kokeilla.



Lehtien lukemista vaikeuttaa keväisen auringon lämmössä lekotteleva Watti.

Röttelössäkin vierailimme viime viikonloppuna. Kaikki jäät olivat sulaneet, mutta maa oli edelleen roudassa. Mutta löysin silti muutaman ilonaiheen kasvien muodossa.

Muutamat lumikellot ovat ensimmäisiä Röttelön kukkijoita tänä vuonna. Olen pahoillani siitä että olen ilmeisesti perennapenkkiä myllätessäni onnistunut tuhoamaan lumikellojen sipuleita, viime vuonna niitä taisi olla paljon enemmän. Minua pitää jännityksessä se, että onko keltavuokkoni, (kylän luultavasti ainoa esiintymä), voimissaan. Tässä sen näkee kuinka tärkeää on ottaa valokuvia puutarhastaan eri vuodenaikoina. Ettei vaan tule myllättyä jotain kasvia mikä ei sillä hetkellä näy.



Löysin pihatien vierestä alueen jossa kasvaa paljon rohtosormustinkukan siementaimia eri ikäluokissaan. En jaksa odottaa miltä sisääntulo näyttää sormustinkukkien ollessa kukassa.

Esikotkin ovat ilmestyneet.

Jotain krookuksia.

Nämä ovat vissiin purppuratulikukkien lehtiruusukkeita. Kasvattelin nämä siemenestä viime keväänä.

Röttelökin näytti hyvältä :). Myöhemmin keväällä uusi maali pintaan.




Piipahdimme mummon mökillä. Onneksi mummilla on huumorintaju kohdillaan.: punanenäinen kontianen oli kaivanut poteroita kaikkialle, ja varmaan napostellut kukkasipulit poskeensa.
Kontiainen on taitavasti tehnyt konnantyötään kukkapenkin mukaisesti.

Pientä askartelua


Äiti osti minulle ''Näpertelyä''-kirjan, jossa näperellään kaikkea minikokoista omaksi ja muiden iloksi. Aloin välittömästi näperrellä minikissoja. Isomman kissan innokkaalla avustuksella.

Tälläinen siitä tuli.

Vieraileva kissatähti, Senja


Vierailin ystäväni luona teellä ja kakkupalalla. Tapasin jälleen myös pienen mutta pippurisen Senja-kissan. Senja on luonteeltaan iloluontoinen ja kiltti, eli ei kyllä uskoisi silmiään kun näkee Senjan keittiökäytöksen. Minulla ei ollut aikomustakaan avata jääkaapin ovea, mutta oli lopulta aivan pakko kun Senja roikkui jääkaapin ovessa molemmin käsin ja päästi kärsiviä naukuja. Sain luvan antaa Senjalle hieman leikkelettä, joka sitten hävisi parempiin suihin alta aikayksikön.

Senja on alkujaan virolainen kissa. Senja taisi saada kodin Suomesta Rekku-rescuen kautta. 

Senjan mieliharrastuksiin kuuluu kalastaminen. Tai pikemminkin mielikuvakalastus, kaloihin ei kissa pääse käsiksi.