Sivut

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kylpyhuoneremontti ja kukkasia


Viime viikot ovat olleet aika stressaavia. Viime postauksessani kerroin tapetointiin liittyvistä ongelmista, mutta heti tuon pinnallisen kiusan jälkeen huomasimme että kylpyhuoneremontti tulikin sitten etuajassa. 90-luvulla remontoidussa kylpyhuoneesta löytyikin kopoja laattoja, jolloin asiaa tutkittuamme tajusimme ettei koko kylppärissä ollut vesieristyksiä. Hirsitalossa tuollainen on tosi hälyttävää. Olemme nyt viimeisen kuukauden ajan käyneet töissä, salilla ja siskon luona suihkussa. Luulen että remontiin menee vielä ainakin pari viikkoa sillä jostain syystä työmiehiltä kodinhoitohuonen lattiakaivokin unohtui laittaa. Odotamme innolla aikaa jolloin ei tarvitse liikuskella kaikkialla pyyhkeen ja saippuan kanssa eikä hikeentymistä tarvitsisi pelätä. 

Keittiöstäkin löytyi ylläreitä, mutta katsomme sen sitten ajallaan :D. 


Ihana kevät ja oikeastaan kesä kyllä on piristänyt huolten keskellä. On ollut ihanaa huomata kuinka harmaasta, tasaisesta maasta on tullut ylös vaikka mitä ihanaa. Kalliolla kasvaa kunnon pensaat kuunkilpeä, kuistia ylöspäin on alkanut joku kärhö kiivetä, ja eilen ihailin siirtolohkareen juuressa kasvavia akileijoja. 

Vielä ihanampaa on se, kun pikkulintujen laulu kuuluu kaikkialle sisään, ja joskus olen ihan herännyt peipposen liverrykseen. Pihatammeen on räkättirastas tehnyt pesän ja siellä taitaakin olla nyt pari poikasta. Räkättipariskunta pitää hyvää huolta jälkikasvustaan: pesää vainoava orava saa aina köniin kun räkätit huomaavat sen hamuavan pesään. On hauska seurata kun isäräkätti aina hakee mammaräkätin syömään viereiselle pihalle, siellä taitaa olla hyvät ötökkäapajat. 

Kukkasia


Toin röttelön vauvapenkistä pari unikkoa ja istutin ne ja muutaman muun taimen kallion juureen, kuunkilpien väliin.

Perustamassani penkissä kasvaa kevätkaihonkukkaa, lehtosinilatvaa, purppuratulikukkaa, keltapäivänliljaa ja kylvin keväällä ostamiani yksivuotisten siemeniä.
Kalliokieloja. Miksi ihmeessä tänään ottamani kuvat on niin sinisiä...

Watin kuulumiset


Watti on reipastunut ulkoilijana aimoharppauksin. Nyt se ei juokse häntä koipien välissä sisään aina kun pieni rasahdus kuuluu. Suuruudenhullu Watti on tullut esiin. Viikonloppuna Watti syöksyi mustarastaan perään ja tänään kiikarissa olikin astetta suurempi saalis: kyyhkynen oli peuhaamassa lehtikasassa. Saan aina Watista hyvissä ajoin kiinni ennen varsinaista verilöylyä. En kyllä usko että tuo otus saa mitään kiinni. Sitä ällöttää koskea pikku hämähäkkeihinkin, niitäkään se ei tapa. 


''Minne se paisti lensi?''

Plöts. ''Minuahan ei revitä minnekään minne en halua''

On hyvä pitää vähän silmällä mamin siivoamista.

Muuton tiimmellyksessä löytyi turbotomaatti. Siitä riittikin taas riemua pitkäksi aikaa.

 Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!