Sivut

lauantai 27. toukokuuta 2017

Raatamista ja kukkia

Olin muutaman päivän töistä saldovapaalla. Olipa ihanaa, aurinko paistoi ja vihdoin kerkesi möyriä puutarhassa aamunkoitteesta illansuuhun. Alla olevasta kuvasta näkee mitä tein. Puretun vajan alta löytyi paljon kivenmurikoita. Kaivoin ja kanniskelin niitä kukkapenkkien reunuksiksi. Illalla (ja puhumattakaan seuraavasta päivästä) reidet olivat niin hellinä, että köpöttelin kuin vanha mummo :D. 

Siirsin myös ruusut omaan penkkiinsä ja kylvin kesäkukan siemeniä sinne tänne. Kurjenmiekat olivat pahasti jakamisen tarpeessa, joten mylläsin niidenkin penkin ja laitoin puolet ilmaiseksi Tori.fi:hin. Iiriksiä riitti neljälle noutajalle. Viimeisin noutaja toi suklaalevynkin, mikä oli ihana ylläri. Hauska ajatella, miten kasvimme jatkavat eloaan pitkin poikin pääkaupunkiseutua. 




Viime syksynä kylvin paljon monivuotisten perennojen ja luonnonkukkien siemeniä. Tässä ylivaloittuneessa kuvassa on oranssikeltanoiden vauvataimia, ne onnistuivat ehkä parhaiten. Ne pääsivät kalliolle kasvamaan kissankäpälien ja maksaruohojen viereen. 


Anteeksi ylivalottunut kuva. Mutta tässä on Hyötykasviyhdistyksen myyjäisistä ostamani keijunkukka ja takana ukontulikukka. Mummon mökillä ukontulikukkien kukintaa odotamme joka vuosi. Siitä kasvaa jopa parimetrinen hujoppi. 

Tulppaanikuvia

Nyt on juuri se hetki, jolloin on tyytyväinen siihen että hamstrasi sipuleita yli realististen tarpeiden ja paniikissa hyppi pitkin pihamaata lapion ja sipulipussin kanssa. Kyllä varsinkin meidän pihan kukkaloisto olisi ilman tulppaaneita aika vaimeaa tähän aikaan vuodesta.




Ihanainen kasvitieteellinen tulppu. 



Tämä on Hawera-narsissi. Ihastuin tähän lajikkeeseen Saaripalstan Sailan  klik! blogin kautta ja pakko sitä oli saada itselleenkin. Niin ihana Hawera, herkkä minimininarsissi. 


Pihan luonnonkukkia

Kalliokielot ovat heränneet. Olen kuullut että kalliokielo leviää mahdottomasti, mutta ei meidän pihalla ole levinnyt mitenkään merkittävästi. 

Pihallamme kasvaa paljon tällaisia orvokeita. Ei ole tuoksuorvokkia, mutta aivan ihana suloisuus silti.

Wattuli


Mamin oma pikku kulta on hyvin rohkea ulkoilija. Heti kun mami herää, Watti jo huutaa ovella ja tuijottaa vetoavasti. Valjaiden laittokin sujuu ongelmitta kunhan Wattia kehuu yli äyräiden. 

Watilla ei ainakaan ole itseluottamuksesta puutetta. Se on päättänyt, että joku päivä se vielä saa napattua joko oravan tai linnun. Eilen Watti teki yhtäkkiä komean 1,5 metrisen loikan jonkun ötökän perässä. Ihmettelen mistä se on oppinut vaanimaan askel kerrallaan, kroppa virtaviivaisena maata vasten. Sen mamma ei varmasti ehtinyt opettaa pennuilleen tällaisia taitoja. Ehkä metsästystaidot ovat sisäsyntyistä.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että aika typerä ja sokea luonnonkappale täytyy olla, jos ei huomaa tuollaisen lihavan mustan kissan lähestyvän, kintereillään kömpelö ja äänekäs ihminen. 

Kuistille aina välillä tulee kamala orava ja tipuja. Vahtikissan on pidettävä paikkoja silmällä. 



Watilla on uusi lelu, laulava sirkka. Wattia ei oikein ole se kiinnostanut. Kissanminttu-haikala on jonnekin kadonnut, toivottavasti löytyy jostain. Watti kaipaa minttupössyttelyä.

8 kommenttia:

  1. Sipulien istuttaminen syksyllä on aina jotenkin työlästä ja tympeää, mutta näin keväällä sitä aherrusta kiittää kerran jos toisenkin.
    Mainio Watti. Istuta sille omaan puutarhaan kissanminttua. Juuso makasi ja nukkui minttujensa päällä aamupäivän. Minut vähän siinä litistyvät, mutta kummasti jaksavat nousta ja virkistyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ehdottomasti on suunnitelmissa kissanmintun hankinta. Watti varmaan hoitaisi minttupuskaansa yhtä suurella innolla kuin Juusokin :).

      Poista
  2. Hyvä idea antaa perennat kiertoon. Täälläkin kasvaa ukontulikukkaa, se on ilmestynyt puutarhaan ihan itsestään, ehkä alkujaan jonkun taimen mukana. Minulla kasvaa tarhakalliokieloa ja se on aika kova leviämään. Varo vain, Watti voi hyvinkin napata saaliin. Kissat ovat uskomattoman taitavia metsästäjiä, uskon, että taidot ovat geeneissä. Meillä minttu ei kiinnosta nyt, puutarhan rohtovirmajuuri saa kissan hurmioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän olla tosi varovainen, ettei Watti saa oikeasti napattua mitään. Minkäs kissa vaistoilleen voi, mutta en halua ruumiita siltikään.. Wattia pidetään niin hyvässä ruuassa, ettei sen tarvitsisi tappaa syödäkseen. Hih, tuota virmajuurtakin olisi kiva hankkia Watille. Siskon kissakin meni virmajuuresta aivan sekaisin, niin että sen silmät seisoivat päässä :D.

      Poista
  3. Kauniita kuvia ja hieno tuo Hawera-narsissi! Suloinen Watti!

    VastaaPoista
  4. Tulppaanit on vaan niin ihania, niitä täytyy laittaa joka syksy maahan tuottamaan iloa kevääseen!
    Ihana Watti-kissa!

    VastaaPoista